Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 19.2.2021 Nimittämispäätös nro 21/0085/2 (Dnro 00597/20/1401)
Asia
Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus
Asiasanat
Ansiovertailu
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta
Päätöksen perusteleminen
Yhdenvertainen kohtelu
Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa
Virastossa oli ollut haettavana ylitarkastajan virka. Viranhakuilmoituksen mukaan viran tehtävänä oli viraston toimialueen varhaiskasvatuspalveluiden ja niiden tuottajien ohjaaminen ja valvonta. Virkaan ei ollut säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Viranhakuilmoituksen mukaan parhaat valmiudet virkaan antoi soveltuva varhaiskasvatusalaan liittyvä ylempi korkeakoulututkinto, kokemus varhaiskasvatuksen johto-, ohjaus- ja valvontatehtävistä sekä yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden tuntemus.
Virasto oli päätöksellään nimittänyt ylitarkastajan virkaan kasvatustieteen maisteri B:n.
Virkaa hakenut sosionomi (YAMK) A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Nimitysharkinnassa ei ollut otettu riittävästi huomioon A:n ansioita. A:n mukaan hänen kokemuksensa oli B:tä pidempää ja laaja-alaisempaa.
Asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko virasto nimittäessään B:n virkaan menetellyt Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin yleisten nimitysperusteiden tai hallintolain 6 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti.
Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaiset yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan nimitysharkinnassa yleisiä nimitysperusteita on tulkittava suhteessa asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusehtoihin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi, tehtäväpiiri ja konkreettiset työtehtävät. Hallinto-oikeuden mukaan lainkohdasta seuraa siten velvollisuus vertailla hakijoita heidän ansioidensa perusteella. Lisäksi hallintolain 45 §:n 1 momentti edellyttää hallintopäätöksen perustelemista. Päätöksen perusteiden on käytävä päätöksestä ilmi riittävän selkeästi ja avoimesti.
Nimitysmuistion mukaan haastateltavat oli valittu työura- ja koulutustietojen sekä viranhakuilmoituksessa asetettujen odotusten perusteella. Haastatteluun oli liittynyt ennakkotehtävä, jonka tarkoituksena yhdessä haastattelun kanssa oli selvittää hakijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia suhteessa tehtävässä vaadittavaan osaamiseen. Nimitysmuistion vertailun päätelmä -osiossa oli käsitelty ainoastaan virkaan valitun B:n ansioita ja haastattelussa hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tehtyjä päätelmiä. Nimitysasiakirjoista ei myöskään käynyt ilmi, miten viranhakijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia oli verrattu keskenään. Viraston hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta tai muista asiakirjoista ei käynyt ilmi, oliko A tuonut haastattelussa esiin osaamistaan tai miten tätä osaamista oli verrattu B:n vastaavaan osaamiseen. Ilmi ei käynyt myöskään se, millä tavoin hakijoita oli ennakkotehtävän perusteella vertailtu keskenään, ainoastaan se, että virasto oli katsonut A:n suoriutuneen tehtävän esittelystä parhaiten. Viraston hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan hakijoiden kirjallista ilmaisutaitoa oli vertailtu keskenään hakemusasiakirjojen perusteella. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan pitänyt tätä perustuslain ja hallintolain ansiovertailulle asetetut vaatimukset huomioon ottaen riittävänä. Hallinto-oikeuden mukaan nimityspäätöksen ja nimitysmuistiosta ilmenevän valintamenettelyn on osoitettava, että hakijoita on nimitysmenettelyssä tosiasiassa vertailtu keskenään. Riittävää ei ole, että nimittävä viranomainen esittää ainoastaan johtopäätöksensä päätöksen perusteena olevista tiedoista.
Hallinto-oikeuden mukaan virasto ei siten ollut riittävällä tavalla selvittänyt, että valituksenalainen päätös olisi perustunut perustuslain 125 §:n 2 momentissa edellytettyyn hakijoiden keskinäiseen vertailuun, jossa on otettu huomioon hallintolain 6 §:stä johtuva hakijoiden tasapuolisen kohtelun vaatimus.
Viraston päätös oli lainvastainen.
Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen.
Lainvoimainen.
Sovelletut oikeusohjeet
Hallintolaki 6 §
Hallintolaki 45 § 1 momentti
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti
HE 1/1998 vp koskien perustuslain 125 §:n 2 momentin perusteluja
