Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 21.4.2021 Nimittämispäätös nro 21/0188/2 (Dnro 02252/20/1401)

 

Asia 

Valtion virkaan nimittämistä koskeva valitus

Asiasanat

Ansiovertailu
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta
Poliisi
Syrjintä

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Poliisilaitoksella oli ollut haettavana lupasihteerin virka. Viranhakuilmoituksen perusteella viran keskeiset tehtävät olivat erilaiset rikos- ja poliisitutkintaa tukevat ja asiantuntevat tehtävät, asiakaspalvelu, esitutkintapöytäkirjojen käsittely- ja arkistointi sekä muut toimistotyöt. Viralle ei ollut säädettyjä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Kielitaitovaatimusten lisäksi viranhakijalta odotettiin muun muassa hyviä asiakaspalvelu-, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, hyvää tietoteknistä osaamista, oma-aloitteisuutta sekä työn ja toimintatapojen kehittämisvalmiuksia. Eduksi luettiin muun muassa kokemus poliisihallinnon tehtävistä.

Virkaa hakeneista 247 henkilöstä neljä oli kutsuttu haastatteluun. Heistä poliisilaitos nimitti virkaan B:n. Päätöksen perusteluiden mukaan viran tehtävissä korostuivat työn, toiminnan ja oman ammattitaidon kehittäminen. Valinnassa kerrottiin painotetun työn ja toimintatapojen kehittämis-valmiuksia, hyvää tietoteknistä osaamista ja asiakaspalvelutaitoja. Perusteluiden mukaan B:n oli arvioitu kokonaisuutena vastanneen parhaiten virkaan kuuluvien tehtävien menestyksellisen hoi-tamisen edellytyksiä ottaen huomioon hänen kokemuksensa sekä hakemuksesta ja haastattelussa ilmennyt kehittämisvalmius ja asiakaspalveluosaaminen sekä hyvä ja monipuolinen tietotekninen osaaminen.

Virkaa hakenutta A:ta ei ollut valittu haastatteluun eikä siten myöskään virkaan. A valitti nimittämispäätöksestä hallinto-oikeuteen. A vaati päätöksen kumoamista ja itsensä valitsemista virkaan tai vaihtoehtoisesti syrjintäkorvauksena 60 000 euroa. A:n mukaan poliisilaitos ei ollut kohdellut hakijoita viranhaussa tasapuolisesti, eikä nimityksen puolueettomuuteen voinut luottaa. A:n mukaan virkailija oli käyttäytynyt tavalla, jonka seurauksena A oli tullut syrjityksi virantäytössä.

Hallinto-oikeus ei ottanut A:n hyvitysvaatimusta tutkittavakseen, sillä yhdenvertaisuuslain tai naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaisen syrjinnän perusteella haettavan hyvitysvaatimuksen tutkiminen kuuluu käräjäoikeuden toimivaltaan. Muilta osin hallinto-oikeus tutki valituksen.

Valtion virkamieslain 6 §:n 1 momentin mukaan nimittämisen yleisistä perusteista säädetään Suomen perustuslaissa. Pykälän 2 momentin mukaan yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta säädetään yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvosta ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko poliisilaitos nimittäessään B:n virkaan menetellyt perustuslain 125 §:n 2 momentin yleisten nimitys-perusteiden tai hallintolain 6 §:ssä säädettyjen tasapuolisen kohtelun ja puolueettomuuden vaatimusten vastaisesti. Lisäksi hallinto-oikeuden tuli arvioida, oliko nimitysprosessissa rikottu yhdenvertaisuuslain tai naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain mukaisia syrjintäkieltoja. 

Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaiset yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan nimitysharkinnassa yleisiä nimitysperusteita on tulkittava suhteessa asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusehtoihin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi, tehtäväpiiri ja konkreettiset työtehtävät. Hallintolain 6 § edellyttää muun ohella, että viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja että viranomainen on toimissaan puolueeton. Siten hallinto-oikeuden mukaan virantäytössä hakijoiden ansiot tulee selvittää tasapuolisesti ja syrjimättömästi, ja hakijoiden ansioita arvioida ja vertailla objektiivisesti kelpoisuusvaatimusten, yleisten nimitys-perusteiden ja etukäteen ilmoitettujen valintaperusteiden pohjalta.

Nimitysmuistiosta ilmeni, että valinnat haastateltavista oli tehty hakijoista laaditun ansioyhteen-vedon perusteella. Haastatteluvalinnoissa oli painotettu viran tehtävän kannalta olennaista työkokemusta sekä merkittävää poliisihallinnon työkokemusta. Haastatteluun valittujen henkilöiden viran kannalta olennainen työkokemus ylitti 10 vuotta. Lisäksi heillä kaikilla oli työkokemusta poliisihallinnosta. A:n yhteenlaskettu työkokemus oli puolestaan noin viisi kuukautta, eikä hänellä ollut työkokemusta poliisihallinnosta. Poliisilaitoksen hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmeni, että A oli jätetty kutsumatta työkokemukseen liittyneistä syistä, eikä ansiovertailua ollut siksi tehty hänen ja virkaan valitun B:n välillä. Toimittamassaan lausunnossa poliisilaitos oli kuitenkin vertaillut A:n ja B:n ansioita koulutuksen ja työkokemuksen osalta. Vertailun päätelmänä poliisilaitos oli esittänyt, että B:tä oli pidettävä selvästi A:ta ansioituneempana haettavana olleeseen virkaan. Poliisilaitoksen mukaan esille ei ollut tullut seikkoja, jotka olisivat osoittaneet A:n tulleen syrjityksi virantäyttömenettelyssä.

Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa saatu selvitys osoitti hakijoiden ansioiden tulleen valintamenettelyssä tasapuolisesti selvitetyiksi. Nimityspäätös oli perustunut hakijoiden vertailuun, jossa oli koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi otettu huomioon hakijoiden virkanimitysperusteiden kannalta merkitykselliset henkilökohtaiset ominaisuudet. Hallinto-oikeuden mukaan poliisilaitos oli esittämillään perusteilla voinut pitää B:tä kokonaisuutena arvioiden A:ta selkeästi ansioituneempana virkaan. Valituksenalainen päätös ei siten ollut perustuslain 125 §:n 2 momentin vastainen.

A:n syrjintää koskenut väite oli jäänyt täysin yksilöimättömäksi. Hallinto-oikeuden mukaan nimityspäätöksen perusteet ja ansiovertailun päätelmä huomioiden ei ollut syntynyt aihetta olettaa, että nimitysharkintaan olisi vaikuttunut jokin epäasiallinen syy. 

Poliisilaitoksen päätös ei ollut lainvastainen. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolaki 6 § 
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § 
Valtion virkamieslaki 6 § 1 ja 2 momentti

HE 1/1998 vp koskien Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin perusteluja