Hyppää sisältöön
Media

Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 6.10.2021 Sivutoimilupa nro 2072/2021 (diaarinumero 21246/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Muu valtion virkamiesoikeusasia

Asiasanat 
Sivutoimi
Sivutoimilupa
Työaika

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Sairaalan johtava lääkäri oli 10.6.2021 tekemällään päätöksellä valtion virkamieslain 18 §:n 1 momentin perusteella päättänyt peruuttaa erikoislääkäri A:lle 27.5.2019 myönnetyn sivutoimiluvan psykoanalyyttisen psykoterapian vastaanoton pitämiseksi päätöksen tiedoksisaannista alkaen. Lisäksi johtava lääkäri oli päättänyt hylätä A:n 12.4.2021 samaa tarkoitusta varten tekemän uuden sivutoimilupahakemuksen. Perusteluiden mukaan A:lle myönnetty sivutoimilupa peruutettiin, sillä se haittasi erikoislääkärin virkaan kuuluvien tehtävien asianmukaista hoitamista sivutoimeen käytettynä työaikana. Sivutoimilupahakemuksen hylkäämistä perusteltiin vastaavan tapaisin perustein.

A vaati sivutoimiluvan perumista koskevan päätöksen kumoamista. Mikäli valitus hylättiin, A vaati, että sivutoimilupahakemusta koskeva päätös kumotaan ja hänen sivutoimilupahakemuksensa hyväksytään. A:n mukaan sivutoimiluvan peruuttamista koskevassa päätöksessä ei oltu esitetty tosiasiallisia ja nimenomaisia valtion virkamieslain 18 §:ssä tarkoitettuja syitä, jotka voisivat oikeuttaa myönnetyn sivutoimiluvan peruuttamiseen. Koska myönnetty sivutoimilupa oli jo kertaalleen arvioitu, tuli A:n mukaan jonkin virkamieslain 18 §:ssä tarkoitetun syyn perustua sellaiseen pysyvään olosuhteiden muutokseen, joka aiheutti jonkin näistä syistä. A:n väittämän mukaan tällaisia olosuhdemuutoksia ei ollut tapahtunut. Lisäksi A väitti päätösten välittömän voimaantulon olleen kohtuuton menettely ja hyvän hallinnon periaatteiden vastainen.

Hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että työajalla tapahtuva sivutoimen harjoittaminen esti kyseisen työajan käyttämisen virkatehtävien hoitamiseen ja siten jo lähtökohtaisesti haittasi virkamiehen virkatehtävän asianmukaista hoitamista. Myönnetty sivutoimilupa ja uusi sivutoimilupahakemus olivat koskeneet useaa viikoittaista työtuntia sivutoimen harjoittamiseen. Johtava lääkäri oli lausunnoissaan muun muassa maininnut, että jo aiemmin keväällä 2021 A:n työaika oli todettu riittämättömäksi kouluttajatehtävien ja mielentilatutkimuksen suorittamiseen samanaikaisesti. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n sivu-toimen oli voitu katsoa haittaavan hänen viranhoitoonsa kuuluvien tehtävien asianmukaista hoitamista.

Lisäksi hallinto-oikeus toi esiin, että A:lle viimeisimmin myönnetyn sivutoimilupahakemuksen perusteluna oli ollut muun muassa sivutyöstä saatava virkatyössä hyödyttävä ja ammattitaitoa lisäävä kokemus. Valituksenalaisia päätöksiä oli perusteltu tehtävien asianmukaiselle hoitamiselle aiheutuvan haitan lisäksi sillä, että A oli jo saavuttanut riittävän osaamisen tason. Hallinto-oikeus katsoi, että sivutoimen peruuttamiselle oli osoitettu olevan syytä virkamieslain 18 §:n 1 § momentissa edellytetyllä tavalla. Johtavalla lääkärillä oli hallinto-oikeuden mukaan oikeus tiukentaa sivutoimen myöntämiseen liittyvää käytäntöä aiemmasta. A:lle ei siten ollut syntynyt ehdotonta oikeutta luottaa siihen, että hänellä olisi oikeus jatkaa sivutoimensa harjoittamista työajalla.

Tuomioistuin totesi vielä, että A:n työnantaja ei ollut kieltänyt kyseessä olevan sivutoimen harjoittamista työajan ulkopuolella. Työajalla harjoitettavan sivutoimen kieltämisen ei voitu katsoa johtavan valituksenalaisilla päätöksillä tavoiteltuihin päämääriin nähden A:n tai potilasturvallisuuden kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, eikä päätökset olleet muutoinkaan yleisten hallinto-oikeudellisten periaatteiden vastaisia.

Johtopäätöksenä hallinto-oikeuden mukaan johtava lääkäri oli voinut harkintavaltansa rajoissa peruuttaa A:n voimassa olleen sivutoimiluvan ja hylätä hänen samoin perustein tekemänsä uuden hakemuksen sivutoimiluvasta.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 18 § 1 ja 2 momentti
Hallintolaki 6 §
Valtiovarainministeriön ohje virkamiesten sivutoimista (VM/561/2017), kohdat 2 ja 4