Päätös Korkein hallinto-oikeus 28.5.2021 Nimittämispäätös nro H1895/2021 (Dnro 20117/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia

Valitus nimityspäätöksestä

Asiasanat

Ansiovertailu
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta
Päätöksen perusteleminen
Syrjintä

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virastossa oli ollut haettavana läänineläinlääkärin virka. Hakuilmoituksen mukaan viran keskeisiä tehtäviä olivat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä lääkinnän ohjaus- ja valvontatehtävät. Valinnassa ilmoitettiin otettavan huomioon erityisesti perehtyneisyys eläinten terveydenhoitoon, eläintautien vastustamiseen, eläinten lääkinnän valvontaan sekä hallintotehtäviin. 

Virkaan nimitettiin viraston päätöksellä B. Nimittämispäätöksen perusteluiden mukaan B:n valin-taa tukivat tämän ajantasainen osaaminen eläinlääkärinä, motivaatio osaamisen laajentamiseen sekä käytännön kokemus nimenomaisesti viran tehtävien hoidosta. Lisäksi B oli päätöksen mukaan osoittanut hallitsevansa hyvin tehtävien hoidon sekä olevansa yhteistyökykyinen.

Virkaa hakenut A valitti päätöksestä vaatien sen kumoamista. A ei mielestään ollut tullut kohdelluksi asiassa tasapuolisesti. A:n mukaan nimitysmuistion merkinnät hänen hakuprosessissa esille tuomistaan, hakuilmoituksen perusteella virkavalinnassa painotettavista seikoista olivat puutteelliset. Ansiovertailun päätelmässä ei ollut arvioitu B:n ansioita suhteessa toisiin haastateltuihin, eikä nimitysmuistiossa ollut ilmoitettu päätöksen perusteena olleita seikkoja lain edellyttämässä laajuudessa. A myös katsoi, etteivät nimityspäätöksen perustelut vastanneet hakuilmoituksen tehtävänkuvausta. Nimitysmuistiossa haastatteluiden osalta oli hakuilmoituksesta poiketen nostettu optimaaliseksi osaamiseksi tuore eläinlääkärin tutkinto ajantasaisen osaamisen varmistamiseksi. Siten A ei ollut osannut tuoda hakuprosessissa esille koulutuksin ja työkokemuksensa kautta ylläpitämiään ajantasaisia ammatinharjoittamistaitoja. A katsoi tulleensa syrjityksi iän perusteella, koska virkavalintaa oli perusteltu tuoreella eläinlääkärintutkinnolla, vaikka sitä ei ollut hakuilmoituksessa edellytetty. A katsoi olleensa koulutuksensa ja työkokemuksensa sekä muiden viranhakuilmoituksessa mainittujen edellytysten osalta selvästi ansioituneempi kuin virkaan valittu B.

Hallinto-oikeus arvioi ensin päätöksen puutteellisuutta koskeneet valitusperusteet. Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaisesta hallintopäätöksen perustelemisen vaatimuksesta seuraa, että viran-omaisen tulee ilmoittaa hakijoiden ansioiden vertailussa huomioon otetut seikat. Nimittämispäätöksessä oli mainittu perusteet B:n nimittämiselle, mutta siitä puuttuivat yksilöidyt perustelut syille, joilla B oli ilmoitetuilla valintaperusteilla arvioitu A:ta ansioituneemmaksi. Nimitysmuistion ansiovertailuun ja vertailun päätelmään ei myöskään sisältynyt tarkempaa hakijoiden ansioiden keskinäistä vertailua. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei viraston päätöksen kumoamiseen perustelujen puutteellisuuden perusteella ollut syytä. Virasto oli hallinto-oikeudelle toimittamassaan lausunnossa antanut selvityksen A:n ja B:n välisen ansiovertailun perusteena olleista seikoista, minkä lisäksi A:lla oli ollut tiedossaan viranhakuilmoituksessa ilmoitetut tiedot virkanimityksessä painotettavista seikoista. Siten A:lla oli hallinto-oikeuden mukaan ollut riittävästi tietoja B:n valinnan perusteista voidakseen esittää perustellun näkemyksensä nimitysharkinnan oikeellisuudesta.

Nimitysharkinnan lainmukaisuuden osalta hallinto-oikeuden ratkaistavana oli ensinnäkin, oliko virasto menetellyt nimityspäätöstä tehdessään Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin yleisten virkanimitysperusteiden tai hallintolain 6 §:n mukaisten yleisten oikeusperiaatteiden vastaisesti. Lisäksi hallinto-oikeuden tuli ratkaista, oliko virasto menetellyt yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn syrjinnän kiellon vastaisesti. 

Viranhakuilmoituksen mukaan virkaan nimitettävän edellytettiin olevan Suomessa laillistettu eläinlääkäri. Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkiseen virkaan ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Virasto saattoi siten lähtökohtaisesti nimittää läänineläinlääkärin viran kelpoisuusehdot täyttäneistä hakijoista virkaan sen, jolla se yleiset nimitysperusteet huomioiden katsoi olevan parhaat edellytykset viran menestykselliseen hoitamiseen. Hallinto-oikeuden mukaan nimitysperusteita tulee arvioida suhteessa viran tehtäviin. Harkinnassa voidaan siten painottaa niitä nimitysperusteita ja hakijoiden ansioita, joiden työtehtävien laadun ja sisällön näkökulmasta katsotaan parhaiten edistävän työtehtävien hoitamista. 

B oli valittu virkaan hänen ja A:n välillä hakuilmoituksen mukaan relevantin koulutuksen ja työ-kokemuksen sekä haastattelussa esiin tulleita seikkoja koskeneen vertailun perusteella. Hallinto-oikeuden mukaan hakuilmoituksessa ilmoitetut viran keskeiset tehtävät sekä niihin perustuneet hakijoille asetetut edellytykset huomioon ottaen virasto oli voinut perustellusti katsoa viran tehtävien hoitamisessa olevan hyötyä koulutuksen ja eläinlääkärin ammatin harjoittamisen kautta hankitusta ajantasaisesta perehtyneisyydestä. Siten tällaisen ajantasaisen osaamisen painottamiselle oli ollut viraston viran tehtävistä antama selvitys huomioon ottaen objektiivisesti arvioiden hyväksyttävät syyt. Virasto oli kokonaisuutena arvioiden voinut pitää B:tä ansioituneempana virkaan päätöksessään esittämillä perusteilla, vaikka A:lla oli pidempi kokemus tehtävistä, joihin lääketieteen lisensiaatin koulutus oli sinänsä soveltuva. A:n valituksessaan koulutuksestaan ja työkokemuksestaan esittämät seikat eivät hallinto-oikeuden mukaan antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Hallinto-oikeuden mukaan nimittämispäätös ei ollut myöskään yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa säädetyn syrjintäkiellon vastainen. Virastolla oli näytetty olleen viran tehtäviin liittynyt syy painottaa koulutuksella hankittujen tietojen ajantasaisuutta. Koska virasto oli hallinto-oikeudelle esittämänsä selvityksen mukaan huomioinut nimitysharkinnassa koulutuksen lisäksi myös käytännön kokemuksen kautta hankitut tiedot, piti hallinto-oikeus painotusta asianmukaisena ja tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi tarpeellisena. A:n kohdalla viran eräiden keskeisten tehtävien kannalta relevantti käytännön kokemus oli todettu vähäiseksi ja ammattitaidon ylläpitäminen puutteelliseksi. Asiassa ei hallinto-oikeuden mukaan ollut ilmennyt seikkoja, jotka olisivat osoittaneet A:n tulleen ikänsä perusteella syrjityksi. 

Hallintolain 6 §:ssä säädetyistä hallinnon oikeusperiaatteista seuraa, että hakijoita on nimitysharkinnassa kohdeltava tasapuolisesti ja puolueettomasti. Lisäksi yhdenvertaisuuslain 28 § edellyttää, että vireillepanijan on syrjintää koskevassa asiassa esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Hallinto-oikeuden mukaan hakemusasiakirjoista sekä viraston lausunnosta ilmeni, että muun ohella hakemusasiakirjoista ja haastatteluissa esitettyjen seikkojen ja selvityksen pääkohdat oli kirjattu nimitysmuistioon. Virasto oli myös ottanut nämä seikat nimitysharkinnassa huomioon. A:n ansioluettelossaan koulutuksestaan ja työkokemuksestaan esille tuomat seikat olivat siten nimitysharkintaa tehtäessä tiedossa, vaikka niitä ei kaikkia ollut selostettu nimitysmuistiossa. Hakijan omana asiana oli ollut arvioida se, missä määrin hän oli katsonut tarpeelliseksi esittää hakemuksessa selvitystä muun ohella lyhyistäkin koulutuksistaan ja työkokemuksensa tarkemmasta sisällöstä. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut ilmennyt, että hakijoita olisi kohdeltu hakemusasiakirjojen huomioon ottamisen tai haastattelun suhteen keskenään eri tavalla. Asiassa ei myöskään ollut ilmennyt aihetta epäillä B:n nimittämisen perustuneen muihin kuin viraston ilmoittamiin syihin.

Viraston päätös ei ollut lainvastainen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. 

Korkein hallinto-oikeus

A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. 

Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Hallintolaki 6 § 
Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 59 § 
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 10 §
Yhdenvertaisuuslaki 13 § 
Yhdenvertaisuuslaki 28 § 

Korkein hallinto-oikeus

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti