Työryhmä selvittänyt sote-budjettikehystä keinoksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten hallintaan
Sosiaali- ja terveyspalvelujen budjettikehysjärjestelmää valmisteleva työryhmä on tarkastellut julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon taloudellista ohjausta. Ryhmä on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, miten julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus voidaan kytkeä julkisen talouden kokonaisohjaukseen ja siihen liittyvään julkisen talouden suunnitelmaan.
Toimeksiannon mukaisesti työn lähtökohtana on ollut eduskunnan käsiteltävänä oleva hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaksi laiksi. Työryhmän hahmottelema sote-budjettikehys on sovitettavissa erilaisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapoihin, joissa järjestäjät ovat riittävän suuria ja vertailukelpoisia sekä niiden kustannukset hyvin ennakoitavissa.
Sote-budjettikehys muodostettaisiin kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän laskennallisten kustannusten avulla. Kustannuksista voidaan erottaa sosiaali- ja terveyspalvelujen osuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntakohtaisten laskennallisten kustannusten yhteissumma muodostaisi koko maan sote-budjettikehyksen. Sote-alueen budjettikehys muodostettaisiin vastaavasti sen jäsenkuntien laskennallisten kustannusten summana.
Sote-budjettikehys olisi osa julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvää kuntatalouden rahoituskehystä. Vaalikauden kattava sote-budjettikehys asetettaisiin hallituksen ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassa. Sen toteutumista arvioidaan, ja mahdollisista lisätoimenpiteistä päätetään vuosittain julkisen talouden suunnitelman tarkistuksen yhteydessä. Valmistelu ja vuosittainen tarkistus kiinnitetään sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaan kansalliseen ohjaukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön ja sote-alueiden vuosittainen neuvottelumenettely tuottaa tietoa sote-budjettikehyksen valmisteluun ja tarkistukseen.
Sote-alueen budjettikehyksen ohjausvaikutus riippuu olennaisesti siitä, mikä vaikutus sillä on sote-alueiden päätöksentekoon. Työryhmä on tarkastellut sote-budjettikehykselle kahta vaihtoehtoista ratkaisumallia, jotka eroavat toisistaan lakisääteisen sitovuutensa suhteen.
Työryhmän ensimmäiseksi tarkastelemassa vaihtoehdossa sote-budjettikehys ei olisi sote-alueita juridisesti sitova menorajoite. Se olisi ensisijaisesti hallituksen omia, sosiaali- ja terveystoimen menoihin vaikuttavia päätöksiä koskeva rajoite. Lisäksi sillä voisi olla ohjausvaikutusta sosiaali- ja terveysministeriön ja sote-alueiden välillä käytävässä neuvottelumenettelyssä, kun järjestämispäätöksiä valmistellaan tai niitä muutetaan.
Edellä kuvatussa vaihtoehdossa sote-budjettikehyksen ohjausvaikutus voisi jäädä heikoksi. Työryhmä onkin tarkastellut myös vaihtoehtoa, jossa sote-alueen budjettikehyksestä ja kuntien rahoitusosuuksista sote-alueille säädettäisiin laissa. Kunnan oma maksuosuus vastaisi sen laskennallisten sote-kustannusten sekä kunnan valtionosuudesta erotetun sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden erotusta. Sote-alue puolestaan laatisi budjettinsa vastaamaan sote-budjettikehystään. Sote-alueiden menokehitys olisi edellä kuvattua ensimmäistä vaihtoehtoa suoremmassa valtion ohjauksessa.
Valtionosuuspohjaisella sote-budjettikehyksellä on omat rajoituksensa. Valtionosuusjärjestelmään on vaikea sovittaa muita kuntien palvelutuotantoa ohjaavia elementtejä kuntien tehtäviä koskevan lainsäädännön ja velvoitteiden sekä valtionosuuksien tason säätelyn ohella. Sote-budjettikehys ei sellaisenaan riitä varmistamaan rakennepoliittisessa ohjelmassa sote-uudistukselle asetettujen menosäästö- ja tuottavuustavoitteiden toteutumista.
Sote-budjettikehys nostaa esiin monia, esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän kehittämiseen liittyviä, kysymyksiä, joiden käsittely ei kuulunut työryhmän toimeksiantoon. Lisäksi sitovaan sote-budjettikehykseen liittyy jatkovalmistelua vaativia perustuslakikysymyksiä, joita työryhmä ei ehtinyt toimeksiantonsa puitteissa tarkastella. Myös itse sote-budjettikehyksen toteutustapa ja vaikutusten arviointi vaativat jatkoselvitystä. Erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä kustannusvaikuttavaan palvelutuotantoon liittyviä kannustinvaikutuksia on syytä jatkossa arvioida.
Lisätiedot:
Jukka Pekkarinen 02955 30169, [email protected]