Maksujärjestelmien infrastruktuurin sääntely

Maksujärjestelmät ovat keskeisessä asemassa toimivassa taloudessa. Maksamisen palvelut ja niihin liittyvät maksujärjestelmät ja -välineet ovat merkittävän muutoskehityksen kohteen. Erityisesti elektroninen maksutekniikka kehittyy jatkuvasti ja yritysten muut palveluprosessit yhdistyvät maksutapahtumien kanssa, esimerkkeinä sähköiset laskut ja pääsylippuratkaisut. Sähköisen kaupankäynnin lisääntymisen ja korttimaksujen tehostumisen ja laajan käytön myötä perinteisen käteisen käyttö on jatkuvasti vähentynyt. EU-alueella maksamisen keskeiset palvelumuodot – tilisiirrot, suoraveloitukset ja korttimaksut – ovat siirtyneet kansallisista järjestelmistä nk. SEPA (Single Euro Payment Area) ratkaisuihin, jolloin samaa standardoitua maksutapaa voidaan käyttää koko alueella. Tämä on mm. merkinnyt, että suomalaisista kansallisista maksujärjestelmistä on luovuttu ja pankkienvälinen maksujenvälitys tapahtuu nykyään muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta kansainvälisiä maksujärjestelmiä käyttäen. Yhteismarkkinoiden tukemiseksi ja maksamisenyhtenäistämiseksi EU-tason sääntelyn on lisääntynyt merkittävästi maksamisen palveluissa.

Maksupalveludirektiivi (PSD2)

Komissio antoi heinäkuussa 2013 ehdotuksen maksupalveludirektiivin muuttamiseksi (ns. toinen maksupalveludirektiivi). Direktiivi hyväksyttiin marraskuussa 2015 ja se on toimeenpantava 13.1.2018 mennessä. Olennaisin muutos direktiivissä on kahta uutta maksupalvelua - maksutoimeksiantopalvelua ja tilitietopalvelua - koskevat säännökset. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja käynnistää asiakkaan valtuutuksen nojalla maksutapahtuman asiakkaan tililtä. Tilitietopalvelun tarjoaja antaa koottua tietoa toisen palveluntarjoajan tai useamman palveluntarjoajan pitämistä maksupalvelun käyttäjän maksutileistä. Maksutoimeksiantopalveluiden tarjonta olisi toimiluvanvaraista. Tilitietopalveluita voitaisiin tarjota rekisteröitymällä Finanssivalvontaan.

Direktiivin sovellusalaa on laajennettu, esimerkiksi teleyritysten välittämät maksut kuuluisivat direktiivin soveltamisalaan tiettyjä pienehköjä suorituksia lukuun ottamatta. Maksunsaajan oikeutta periä lisäkuluja on rajoitettu, lisäkuluja ei voitaisi periä esimerkiksi tavallisimpien maksukorttien käytöstä. Maksupalvelun käyttäjän huolimattomuuteen perustuvaa vastuuta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä alennettaisiin 150 eurosta 50 euroon.   

Direktiivin toimeenpano on jaettu oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön kesken. Valtiovarainministeriön toimeenpanovastuulle kuuluu maksupalveluiden tarjoajien institutionaalinen sääntely. Lainsäädännön muutosesitysten lait tulivat voimaan 13.1.2018. Muutosesitykset eduskunnan sivuilla: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maksupalvelulain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 132/2017 vp) ja Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maksulaitoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 143/2017 vp)

Korttimaksujen siirtohinta-asetus (MIFR)

Komissio antoi heinäkuussa 2013 ehdotuksen korttipohjaista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista (nk. korttimaksujen siirtohinta-asetus), jonka parlamentti ja neuvosto hyväksyivät neuvottelujen jälkeen 29.4.2015 (Asetus EUR-Lexissä EU 2015/751). Asetuksen päätavoitteena on rajoittaa korttimaksujen siirtohintoja kortinhaltijan ja kaupan pankin välillä. Uudet siirtohintarajoitukset astuvat voimaan 9. joulukuuta 2015. Lisäksi pyritään poistamaan muita kilpailua rajoittavia käytäntöjä. Asetuksella avataan myös kansalliset korttimarkkinat, mikä voi olla omiaan edistämään markkinoiden keskittämistä isompiin kansainvälisiin palvelukokonaisuuksiin. Korttimaksujen siirtohinta-asetukseen liittyvät lainsäädäntömuutokset ovat astuneet voimaan 1.2.2016. (Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maksulaitoslain, maksupalvelulain sekä Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta (HE 115/2015 vp) eduskunnan sivuilla

Perusmaksutilidirektiivi (PAD)

Komission toukokuussa 2013 antama ehdotus direktiiviksi maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutiliä (nk. perusmaksutilidirektiivi) hyväksyttiin heinäkuussa 2014. Direktiivi yhtenäistää maksupalvelujen termistöä, edistää maksupalveluhintojen vertailtavuutta, helpottaa maksupalvelujen siirrettävyyttä maksupalvelutarjoajalta toiselle ja parantaa kuluttajien mahdollisuuksia avata perusmaksutilejä. Suomalaisille kuluttajille tämä muun muassa parantaa maksutilipalvelujen saatavuutta muissa jäsenvaltioissa.

Direktiiviin liittyvät lainsäädäntömuutokset ovat pääsääntöisesti astuneet voimaan 1.1.2017 (muutosesitys eduskunnan sivuilla: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 123/2016 vp). Muutamat direktiivin säännökset (esimerkiksi vertailusivusto, palvelumaksujen tietoasiakirja ja palvelumaksuerittely) oli sidottu tiettyjen komission teknisten standardien voimaantuloon. Nämä säännökset ovat astuneet voimaan 30.4.2018 ja 31.10.2018 (valtioneuvoston asetus 162/2018 Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta annetun lain 3 §:n 3 momentin 5 a ja 5 b kohdan sekä maksupalvelulain muuttamisesta annetun lain eräiden säännösten voimaantulosta).

Sivun yhteyshenkilö: Risto Koponen

[email protected]