Takaisin

Päätös HäHao 17/0397/3 Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen

Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen             Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Yleinen luottamus viranomaiseen                 Päätös 17/0397/3                   

Käyttäytymisvelvollisuus

Sopimaton käytös

Suullinen käsittely                                                                             A: 30.5.2017

Poliisi

 

Poliisilaitos oli erottanut vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta neljän kuukauden ajaksi. A oli rikkonut lukuisia kertoja tieliikennelakia ajamalla puolen vuoden aikana lähes 200 kertaa lievää ylinopeutta poliisin valvontakameroihin. Joinakin kertoina hän oli ajanut valvontakameran ohitse tunnin sisällä 18 kertaa. Osa ylinopeuksista oli ajettu hänen omistamallaan autolla aikana, jolloin hän oli ollut työvuorossa. A kiisti sen, että hän olisi ollut tekojen aikana 27.9.2016, 28.9.2916 ja 3.10.2016 työvuorossa.

Hallinto-oikeus totesi suullisen käsittelyn toimittamisen osalta, ettei A ollut nimennyt henkilötodistelua eikä ilmoittanut, mitä selvitystä hän tulisi suullisessa käsittelyssä esittämään. A oli jo esittänyt näkemyksensä asiasta yksityiskohtaisesti valituskirjelmässään ja selityksessään. Hallinto-oikeus katsoi suullisen käsittelyn toimittamisen olevan ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeus viittasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 14.1.2010 antamaan tuomioon Vanjak v. Kroatia todetessaan, ettei syyttömyysolettama sinänsä estä viranomaista kohdistamasta virkamieheen kurinpidollisia toimenpiteitä sellaisten tekojen perusteella, joita tutkitaan samaan aikaan myös epäiltynä rikoksena. Kurinpitomenettelyssä ei kuitenkaan voida todeta virkamiehen syyllistyneen rikokseen ennen kuin hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Poliisilaitoksen päätös ei ollut perustunut siihen, että A oli syyllistynyt rangaistavaksi säädettyyn tekoon, vaan siihen, että A oli toiminut käyttäytymisvelvollisuuden vastaisesti rikkoessaan tieliikennettä koskevia säännöksiä ja poistumalla ainakin 11 kertaa työvuorostaan. Hallinto-oikeus katsoi, ettei päätös siten ollut syyttömyysolettamaan liittyvillä perusteilla lainvastainen.

A:n kanssa 19.10.2016 käydystä keskustelusta laaditun muistion mukaan A ilmoitti kyseessä olevan suunnitelmallinen ja järjestelmällinen mielenilmaus, jolla hän arvosteli poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen toimintatapoja. Huomioon ottaen A:n toiminnalleen esittämät perustelut hallinto-oikeus ei pitänyt uskottavana A:n väitettä siitä, että A:n ajoneuvoa olisi ajanut joku muu kuin A. Poliisilaitoksella oli näin ollen ollut riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko A rikkonut virkavelvollisuuksiaan valituksenalaisessa päätöksessä kuvatulla tavalla. Hallinto-oikeus ei myöskään pitänyt uskottavana A:n väitettä siitä, ettei häntä ollut ennen kuulemistilaisuuden kutsun tiedoksiantoa kehotettu lopettamaan ylinopeuksien ajamista. A:n kanssa 10.10.2016 ja 19.10.2016 käydyistä keskusteluista ylinopeuksiin liittyen oli laadittu muistiot, joiden mukaan A:lta oli erikseen kysytty, voisiko hän lopettaa ylinopeuksien ajamisen. Keskustelujen työnjohdollinen luonne ei ollut keskustelujen aiheen vuoksi voinut jäädä A:lle epäselväksi.

Hallinto-oikeus totesi, että A:n järjestelmällinen oikeudenvastainen toiminta osoitti ilmeistä piittaamattomuutta tieliikennettä koskevista säännöksistä, ja se oli omiaan heikentämään luottamusta tieliikenteen valvontaan liittyvien poliisin tehtävien hoitoon. Poliisimiehen menettelyn katsominen käyttäytymisvelvollisuuden vastaiseksi ei hallinto-oikeuden mukaan edellyttänyt sitä, että käyttäytyminen olisi tosiasiassa heikentänyt luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon, vaan riittävää oli, että se oli omiaan heikentämään kyseistä luottamusta. A:n menettely oli siten ollut hänen virkavelvollisuuksiensa vastaista. Hallinto-oikeus totesi, ettei esitetyn selvityksen perusteella ollut mahdollista riittävällä varmuudella todeta, että A olisi vaarantanut poliisin hälytysvalmiutta poistumalla luvatta työvuorostaan 27.9.2016, 28.9.2916 ja 3.10.2016.

Hallinto-oikeus totesi, ettei neljän kuukauden virantoimituksesta erottamista voitu pitää liian ankarana seuraamuksena virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta ottaen huomioon tekojen suuri määrä, A:n menettelyn ilmeisen tarkoituksellinen luonne ja sen jatkuminen esimiesten antamista kielloista huolimatta.

 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

 

Lainvoimainen.

 

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti

Hallintolaki_6_§

Hallintolaki_31_§_1_momentti

Hallintolainkäyttölaki_38_§

Laki_poliisin_hallinnosta_15_f_§

Laki_poliisin_hallinnosta_15_i_§

Yleissopimus_ihmisoikeuksien_ja _perusvapauksien_suojaamiseksi_6_artikla_2_kappale