Digitalisaatio ei saa syrjäyttää

Digitalisaatio voi lisätä monen mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja muuhun toimintaan, kunhan kynnys laitteiden hankintaan, käyttöön ja uusien taitojen opetteluun ei muodostu liian korkeaksi.

Digitaidot ja -laitteet voivat tuoda elämään uusia mahdollisuuksia.

Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin monipuolistuu, kiinnostuksen kohteista löytyy rajattomasti tietoa, tv-ohjelmien katselu tai viranomaisasiointi onnistuu itselle sopivaan aikaan.

Moni henkilö, joka jäisi muuten ilman kontakteja kanssaihmisiin, voi laajentaa elinpiiriään merkittävästi digitalisaation myötä. Esimerkiksi vaikeasti vammainen henkilö, jonka liikkuminen edellyttää esteetöntä matkaketjua ja taksikyytiä avustajan kanssa, pystyy osallistumaan sellaisiinkin tilanteisiin, joihin ei syystä tai toisesta järjesty pääsyä paikan päälle. 

Silti on mahdollista, että ihmisiä niin sanotusti putoaa digikelkasta.

Jos ei osaa, halua, pysty tai uskalla käyttää digilaitteita, jää monen palvelun ulkopuolelle. Digisyrjäytymisen taustalla voi olla monia tekijöitä.

• Terveys
  Monilla on terveydellisiä syitä, joiden vuoksi digilaitteiden käyttö on vähäistä tai sitä ei tapahdu lainkaan. Henkilöt, joilla on erilaisia fyysisiä rajoitteita, voivat kokea sähköisten palveluiden käyttämisen vaikeana tai vähintään mutkikkaana. Näkö- ja kuulovammaiset voivat tarvita erilaisia apuvälineitä pystyäkseen käyttämään digitaalisia palveluita, samoin monet liikuntavammaiset.
  Erityisesti iäkkäillä ihmisillä näön, kuulon tai motoriikan ongelmat voivat estää sähköisen asioinnin, tai tehdä siitä niin mutkikasta, että se tuntuu pelottavalta ja epäluotettavalta.
   
• Ikä
  Varsinkin ikääntyneissä on paljon heitä, jotka eivät työelämässä ollessaan ole käyttäneet tietotekniikkaa. Suomessa on yli 65-vuotiaita noin 1,18 miljoonaa. Tilastokeskuksen arvion mukaan (2017) heistä noin 500 000 ei käytä tietotekniikkaa lainkaan. Neuvottelukunnan vanhusjärjestöt arvioivat, että niistä 600 000, jotka käyttävät tietotekniikkaa, suuri osa tarvitsee opastusta ainakin ajoittain. Internetin käyttämisen osalta ero 65–74-vuotiaiden ja 75–89-vuotiaiden välillä on suuri: nuoremmassa ikäryhmässä kolme neljästä hyödyntää internetiä, kun taas vanhemmassa ryhmässä sen tekee vain reilu kolmasosa. 
  
  Vaikka monet nuorista käyttävät digilaitteita sujuvasti, he eivät välttämättä ole taitavia viranomaisten digipalveluiden äärellä. Se voi koitua nuorelle ongelmaksi, kun hänen pitää itse hoitaa asioitaan. Tiedämme, että osa nuorista on syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa. Suomessa on arviolta 70 000 työn ja koulutuksen ulkopuolella olevaa nuorta, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle.
  
  Kun lasten ja nuorten osallisuutta kehitetään, on tärkeää muistaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevat, joita voi olla vaikea saada digitaalisten palveluiden tai edes chattien pariin. Lapset voivat osata teknisesti käyttää digitaalista palvelua, mutta eivät välttämättä ymmärrä sitä. Alaikäisten osallisuutta vaikeuttaa myös vahvaan tunnistautumiseen liittyvät haasteet.
   
• Kieli
  Hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisella on velvollisuus käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä, mutta selkokielen käyttöä siinä ei ole määritetty. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta toimeenpanee saavutettavuusdirektiivin, mutta se keskittyy teknisiin kysymyksiin.
  
  Selkokielisistä palveluista ja verkkosisällöistä, ruotsinkielisille lättläst, hyötyvät muun muassa maahanmuuttajat, nuoret ja ikäihmiset sekä henkilöt, joilla on kognitiivisia haasteita. Neurobiologisten syiden ja kielitaidon heikentymisen lisäksi selkokieltä tarvitsevat he, joilla suomi tai ruotsi ei ole äidinkieli.
  
  Selkokielen lisäksi digitaalisissa ratkaisuissa on otettava huomioon eri kieliversiot. Esimerkiksi ruotsinkielisissä versioissa ei aina riitä, että teksti käännetään ruotsin kielelle. On myös otettava huomioon ruotsinkieliset palvelupolut. Jos näin ei tehdä, saattaa palvelu jäädä saavuttamattomaksi ruotsinkieliselle asiakkaalle. Digitaalisten palvelujen kieliversiot ja käännökset tulisi testauttaa käyttäjillä.
   
• Talous
  Syrjäytyminen voi alkaa esimerkiksi työttömyydestä, jonka aikana maksuvalmius heikkenee ja talousahdinko kasvaa. Sairastuminen sekä lääke- ja lääkärikustannusten nousu voivat romuttaa taloustilanteen lopullisesti. Voimavarojen uupuessa itsestä huolehtiminen voi jäädä vähemmälle eikä välttämättä ole enää energiaa opiskella uusia palvelukonsepteja tai toimintamalleja.
  
  Pienituloiset, suoranaisessa köyhyydessä elävät ihmiset syrjäytyvät helpommin myös digitalisaatiosta, jos heillä ei ole varaa laitteisiin, joiden avulla digipalveluja käytetään, tai rahaa maksaa verkkoliittymästä. Pienituloiset henkilöt hyötyisivät avoimista tietoverkoista.

Neuvottelukunta pitää tärkeänä, että ihmisten erilaisuus ja tarpeiden moninaisuus huomioidaan julkisten hallinnon palvelujen kehittämisessä, jotta digitalisaatio ei lisäisi syrjäytymistä ja eriarvoistumista.

Ehdotukset syrjäytymisen ja eriarvoistumisen estämiseksi